Lonkerot

Lonkerot luikerteli tiskien seassa raviten itseään ruuantähteillä ja kaikella lialla.
– Minä olen Lonkerot, se ajatteli.

Teppo ja Matti pelasivat viereisessä huoneessa Fifaa, eivätkä he olleet vielä tietoisia Lonkeroiden olemassaolosta.

Teppo päätti keittää kahvia, koska hän ajatteli pelisuorituksensa paranevan kofeiinin ansiosta. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Lonkerot tarttui kiinni Tepon käsistä ja peitti tämän suun, niin ettei hän voinut huutaa. Se tunkeutui Tepon joka koloon. Teppo ei ollut kokenut koskaan mitään niin kamalaa. Lonkerot vetäytyi Teposta.

– Onko kaikki ihan hyvin, Matti kysyi Tepolta, joka käveli olohuoneeseen.

– Joo, Teppo vastasi vaikka hänen sielunsa oli kuin palanut hautausmaa.

Teppo ja Matti jatkoivat pelaamista, kunnes Matti päätti hakea kupillisen kahvia.
– Hei odota, Teppo sanoi.
– Mitä?
– Tai ei mitään.
– Ei sitten, Matti sanoi ja käveli keittiöön.

Lonkerot tarrautuivat Mattiin kiinni ja tunkeutui häneen. Sitten se vetäytyi hänestä.

Matti ja käveli olohuoneeseen. Kaverukset jatkoivat pelaamista, mutta eivät puhuneet sinä iltana enää mitään.